Työt päättyivät haikeissa tunnelmissa, olihan meillä mahtava porukka ja yhteishajoillessa hauskaa! Vaikka vuosien varrella on tullut lähdettyä ja palattua ja tunneskaalat ovat heittäneet asteikkoa edestakaisin, en voisi kuvitella hauskempaa työporukkaa ja rennompaa menoa.
Onneksi mikään ei ole lopullista, ja matkan saa antaa jatkua.
Vaikka joskus menisi metsään.
Tai Turun uudelle TVO:lle kuuntelemaan Joose Keskitaloa.Ja sitten toisinaan tie vie pohjoiseen - mutta vain hetkeksi.
Ennin kissan kanssa kävimme keskusteluja liittyen
hilseilyn vähentämiseen sekä raapimisen
rajoittamiseen hellyydenosoitustilantessa.
jotta jotta leipää syödään
 |
| Pieni raputyttö Vilma |
 |
| Eino kai kainosteli kameraa |
 |
| Fanni, ilouutisia! |
Kun maaseudun rauha vaihtui raahelaiseen verkkaisuuteen viikon ollessa puolillaan, kudoimme kunnollisten naisten tapaan sukkaa ihanaisen Marjon kanssa miesten käskiessä rautaa. Ilona yritti epätoivoisena opettaa isoäidinneliöitäkin. Villasukkapari valmistunee joskus.
Onpa ihania kuvia, Ville niin sulonen nuissa haalareissa :''D ja mun kasvi kukoistaa<3
VastaaPoistaTäällä alkaa olemaan jo ikävä :)!
ihania kuvia ja kirjotat niin kivasti. Harmi, etten päässyt Raaheileen nyt, ku te ootte ollut siellä. Mulla on hirvee ikävä teitä <3
VastaaPoistano enni arvaa muistettiinko että oot just tän viikon reissussa.
VastaaPoistaOis ihana nähdä, mutta taitaa jäädä nyt kevääseen. :)
Ja fanni, kyllä se ikävä haihtuu hyvin pian. eli huomenna kahdeksalta.
http://uno-de-esos-dias.blogspot.fi/2012/10/kukaan-ei-tieda-kumminkaan.html
VastaaPoista<< Tuolla ois unskille tommonen haastehommeli, tee jos huvittaa :)