Baños

Montañita vaihtui keskimaassa Tungurahuan maakunnassa sijaitsevaan Bañosiin taman viikon maanantaina ja tarkoituksena oli tulla rauhoittumaan hetkeksi hektisen startin jalkeen.
Tata pienta kaupunkia ymparoi upeat vuoret ja vain puolen tunnin ajomatkan paassa sijaitsee edelleen aktiivinen tulivuori, joten maasto ymparilla on sanoinkuvaamattoman kaunista ja vehreaa.

On vaikeaa pukea sanoiksi tata tunnelmaa. Suomessa ollessa unohtaa, miksi sita matkustaa, mutta kun loytaa itsensa uimasta vesiputouksen alla, sateenkaari silmissa ja upeita ihmisia ymparilla, ei edes muista, millaista on elaa keskella rutiineja paivasta toiseen. Lahtemisen vaikeus on vaihtunut olemisen helppouteen.

Montañitasta matkaan tarttui Daniel, Chilen lahja ilmailualalle ja rakas naapurimme Jonas. Danny lahti takaisin Chileen torstaina ja tunnelmat olivat todella haikeat. Miten voi ihmiseen kiintya 1,5 viikossa niin? 
Huomenna lahdemme vahitellen kohti Perua ja Chilea, jossa suunnittelemme uuden vuoden viettamista. Suunnitelmat tosin tuntuvat vaihtuvan jatkuvasti, mikaan ei ole varmaa. Ja niin sen pitaakin olla!

Koska englantia ja espanjaa kayttaa jatkuvasti, tuntuu suomen kielella kirjoittaminen jo nyt niin haastavalta, etta on parempi antaa kuvien puhua puolestaan.

Saludos desde Montañita Ecuador!

Viime keskiviikon lentomatka Helsingista Lontoon ja Miamin kautta Guayaquiliin oli fyysisesti helppo viimeista neljan tunnin lentoa lukuunottamatta, jonka aikana unenpuute ja penkin pureutuminen pakaralihaksiin paasi ottamaan yliotteen ja lyhentamaan hermojani hieman.

Oli ihana positiivinen yllatys, etta American Airlines tarjoili kaikilla lennoillaan myos kasvisruokaa ilman lisamaksua. Melkein jo maksoimme kumpikin 15 euroa Supersaverin palvelupaketista, jonka kautta olisi voinut toivoa kasvisruokaa lennoille. Onneksemme kerrankin myohaan asioiden hoitaminen oli kannattavaa.

Vahemman positiivinen yllatys oli, kun Lontoossa sain kunnian esitella laukkuni sisaltoa useammassakin tarkastuspisteessa matkalla Miamin-koneeseen. Huolellisista etsinnoista ja kyselylomakkeista huolimatta laukkuni, taskuni, lahkeeni, tukkani ja matkustusmotiivini olivat tarpeeksi puhtaita koneeseen nousemiseen! On hauskaa sattumaa, etta aiemmin, kun hiukseni olivat suorat, lentokenttien portit eivat soineet koskaan. Nyt, kun olen patukkapaa, portit soivat joka kerta.

Aikaero painoi pahasti paalle monta paivaa ja rytmit olivat aivan sekaisin. Kroppa ilmoitti seitsemalta illalla haluavansa nukkumaan ja taas neljalta yolla aamun tulleen. Nyt, 5 paivaa tulon jalkeen alkaa tuo Suomen 7 tuntia enemmman oleva sisainen kello sopeutua paikalliseen aikaan. Tosin Montañita, jossa nyt olemme, yrittaa yoelamallaan parhaansa mukaan saada rytmin flipautettua toiseen suuntaan ja melkein onnistuikin. Yrityksesta huolimatta on aamu tanaan alkanut puoli seitsemalta ja freesi hedelmalautanen tayttaa vatsaa. Ja voi miten ihanaa ruokaa taalla onkaan! Tuoretta lahiruokaa rakkaudella valmistettuna, a mi me gusta mucho.

Tarkoitus on viettaa viela pari paivaa taalla ja jatkaa sitten matkaa pohjoisempaan Canoan kylaan. Siella vietamme ainakin kuukauden (eli joulun myos, luulisin) espanjaa opiskellen ja merta katsoen. Sopii!

5 tuntia koneen lähtöön

Mitä unohtui? AAAH matkavakuutuskortit tulostimeen ainakin. Ne ystävällisesti toimitetaan Salon linja-autoasemalle aamuyön tunteina, joten ei paniikkia. Mitä muuta? Lentoliput on, passit on, rahat on, kamera on, TAAS liikaa vaatteita, on.

Ehkä pitää lähteä.

Joutilaisuus

Taasko se tapahtui? Vastahan se alkoi uudelleen ja nyt jo jäi taakse.

Työt päättyivät haikeissa tunnelmissa, olihan meillä mahtava porukka ja yhteishajoillessa hauskaa! Vaikka vuosien varrella on tullut lähdettyä ja palattua ja tunneskaalat ovat heittäneet asteikkoa edestakaisin, en voisi kuvitella hauskempaa työporukkaa ja rennompaa menoa. 

Onneksi mikään ei ole lopullista, ja matkan saa antaa jatkua.

Vaikka joskus menisi metsään.

      Tai Turun uudelle TVO:lle kuuntelemaan Joose Keskitaloa.

Ja sitten toisinaan tie vie pohjoiseen - mutta vain hetkeksi.

 Ennin kissan kanssa kävimme keskusteluja liittyen

hilseilyn vähentämiseen sekä raapimisen 

rajoittamiseen hellyydenosoitustilantessa.

Työtä, työtä, työtä, tehdään/

jotta jotta leipää syödään

Pieni raputyttö Vilma

Eino kai kainosteli kameraa

Fanni, ilouutisia!

Talvi muistutti edeltäjäänsä kaiken väliaikaisuudesta; lumi tuli tunnissa ja syys sai väistyä.

Kun maaseudun rauha vaihtui raahelaiseen verkkaisuuteen viikon ollessa puolillaan, kudoimme kunnollisten naisten tapaan sukkaa ihanaisen Marjon kanssa miesten käskiessä rautaa. Ilona yritti epätoivoisena opettaa isoäidinneliöitäkin. Villasukkapari valmistunee joskus. 

   

Pasos

Jes!

Konkreettinen askel kohti lähtöä otettiin, kun talviasukkaat Fanni ja Teemu muuttivat meille perjantaina ja edessä on kuukausi yhteiseloa. 

Toinen konkreettinen askel on edessä lauantaina, kun tyhjennän pukukaappini ja palautan työavaimeni Prisma 2.0 -urani päätteeksi. Viimeinen viikko siis käynnistyi, ja kärsimättömänä odotan päivien etenemistä.

Viikko sitten otin myös konkreettisen askeleen kohti kivetystä. Tulos tässä:

Koska Villeni oli Raahe-Sotkamo -retkellä juuri viime viikon, hajoilimme haljenneen hampaani kanssa kotona kahdestaan. Nyt kolontäytteenä on väliaikainen lääkepaikka, ja viikon päästä saan uuden uljaan muovihampaan.

Fall fell upon us

Nyt taittui kesän selkä. Enää ei voi mitään. Syys on saapunut. Ja heti kun pääsen yli tästä vuodenaikojen vaihtelu -asiasta, alan nauttia kaulahuivi- ja pipokelien saapumisesta. Ehkä loskaa ei tarvitse nähdä tänä vuonna? Ehkä.Toivottavasti ei.

Ollaan viime päivinä katseltu lentoja Peruun ja Ecuadoriin ja tavoitteena ois saada meno-paluu alle tonniin, jos toki tuosta saattaa joutua tinkimään vielä. Sesonki on alkamassa eivätkä ne hinnat sieltä ainakaan alemmas ole tulossa, joten nyt pitäisi vain päättää päivämäärät. Ja kun ne on päätetty, on aika ilmoittaa töihin, että nos vemos mas tarde, ehkä.

Fiilikset vaihtelevat malttamattomuudesta pakokauhuun, kun aikaa lähtöön on vain enää joitain viikkoja. Törmäsin viime viikolla erääseen suomalaistuneeseen ecuadorilaiseen tuttuuni kaupassa ja kävi ilmi, että hän suunnittelee visiittiä kotiseuduilleen tammikuuksi. I hope it's a date! Vaihdettiin sähköpostiosoitteita ja nähtäväksi jää, osuuko aikataulut yksiin.

Viimeiset viikot on pyritty tekemään työtä ja säästämään rahaa, unohtamatta kuitenkaan pieniä (ilmaisia) iloja, joita myös sopii puolustaa tilaisuuden tullen.
Elokuun loppupuolella kävimme pyörähtämässä Taiteiden yö -tapahtuman kanssa samoihin aikoihin ajoitetussa Taideslummi-mielenilmauksessa. Slummi on siis laillinen ja luvan saanut monipäiväinen mielenilmaus, jossa otetaan kantaa julkisten tilojen käyttövapauksiin ja vapaan kulttuurinedistämisen monipuolisuuteen. Viime vuonna lähes kolmiviikkoinen mielenilmaus hajoitettiin poliisin toimesta laittomasti, tänä vuonna mielenosoittajat viihtyivät Porthaninpuistosta Brahenpuistoon muuttaneessa slummissa viikon verran.

Jari ja Ville

Sauna

Taideslummia

Macchia Nera

 Toissaviikonloppuna oltiin mäkiautoilemassa työporukan kanssa. Oli aika siistiä ja oma sijoitukseni oli ylväs 12/16!

Top three ja Laitilan Skumppa -suihkutukset

Karjakyyditys järvelle

Ja maanantaina olin ystäväni koiraa kaitsemassa. Maua on ihana mimmi!