Bañosista jatkoimme kulkua kohti Cuencaa ja Vilcabambaa, aikomuksena lahennella Perun rajaa lahitulevaisuudessa. Cuenca haati meidat kylmyydellaan pois, kun taas Vilcabamba viehatti meita niissa maarin, etta viikko vierahti siella ilman ongelmia. Tutustuimme argentinalaisiin muusikoihin, jotka avasivat meille pienen palan maailmaa, jota tuskin olisimme muuten saaneet nahda. Vietimme Suen kanssa pari musiikin ja tanssintaytteista kauankaivattua tyttojeniltaa, joita en tule koskaan unohtamaan.
 |
| Pois Cuencasta |
 |
| Jammin |
 |
| Laiska iltapaiva Vilcabambassa |
Jonas, jonka kanssa olimme nyt matkannneet pari viikkoa, lahti maanmiehiensa matkaan Perun viidakkoon, ja me kolme, mina, Ville ja Sue, jaimme viela pariksi paivaksi Ecuadoriin, jonka jalkeen otimme suunnaksi Pohjois-Perun Chachapoyasin. Rajanylityspaikkoja on kaytannossa kaksi, me valitsimme Zumban, syy selviaa alempana olevasta kuvasta.
Teimme pienen patikkaretken Kuélapiin, inkoja edeltaneiden chacha puya -intiaaninen raunioille. Maisemat olivat henkeasalpaavat ja ajatus raunioita asuttaneista "pilvien sotureista" epatodellinen. Vaistoin kaikkien kehoituksia, jopa vaatimuksia emme aio menna Machu Picchulle 3000 muun ihmisen kanssa, Kuélap 20 ihmisen kanssa oli meille tarpeeksi upea kokemus.
 |
| Lahes autiolla Perun rajalla |
 |
| Kuélap |
Chachapoyasista matkustimme todella nopealla tahdilla etela-Peruun, Cuzcoon.
46 tuntia bussissa on kokemus, jota en haluaisi hetkeen uusia.
Cuzco on kaunis vanha kaupunki, ainoastaan jatkuvat sateet latistivat hetkittain mielialaa. Tapasimme myos nelja motoristia, joista irlantilainen Sean on matkalla Alaskasta Argentinaan piskuisella Hondallaan. Sean pitaa matkablogia ja onkin saavuttanut pienimuotoista julkisuutta irlannissa tempauksensa vuoksi. Tassa linkki Seanin blogiin: http://hondavstheworld.com/.
Nelja paivaa vierahti juhlien ja sairastelun siivittamana, ja mina ja Sue jatkoimme matkaamme Bolivian La Paziin Villen jaadessa viela Cuzcoon pratkajatkien kanssa ottamaan lomaa meista tytoista.
La Pazissa tapasimme saksalaisen Naïman, jonka Sue oli tavannut aiemmin Ecuadorissa ja jonka kanssa halusimme viettaa joulun. Naïma on yksi taman reissun ihmisista, jotka haluan sailyttaa elamassani, silla harvoin tapaa ihmisia, jotka tuntee jo ennen kuin edes tutustuu.
Ville saapui La Paziin parin paivan paasta ja paatimme viettaa joulun Sucressa, Bolivian nimellisessa paakaupungissa saksalaiseen tapaan. Saksalaisen perinteen mukaisesti jokainen meista osti yhden lahjan tietamatta kuka sen saa ja jouluaattona nopat paattivat puolestamme.
Bussimatka La Pazista Sucreen ei varsinaisesti alkanut kovin lupaavasti. Saavuimme bussiterminaaliin turhan myohaan ja ehdimme juuri ja juuri jattaa matkatavaramme linja-autoyhtion "lahtoselvitystiskille", maksaa ns. terminaalinkayttoveron ja loytaa bussin, kun Sue saa paahansa lahtea etsimaan vessaa (jota ei bussissa siis ollut). Minuutti myohemmin bussi starttaa, me kolme olemme siis edelleen bussin ulkopuolella odottamassa australialaista ystavaamme ja rahastajat kaskevat uudelleen ja uudelleen meidan nousta bussiin. Kuski ei korvaansa lotkauta, kun yritamme kertoa, etta ystavamme on viela tulossa ja etta seka hanen etta meidan matkatavaramme ovat jo bussissa. "Olkaa kiltti herra, hanen matkatavaransa ovat jo bussissa, emme voi jattaa hanta!" - mutta ei, se ei kuskia kiinnosta. Bussi lahtee liikenteeseen Ville ja Naïma kyydissaan yrittaen pidatella kuskia ja mina yritan juosta pitkin terminaalia Sueta etsimassa. Lopulta loydan Suen ja naemme enaa bussin takavalot. Kiitos terminaaliliikenteen onnistumme juoksemaan bussin kiinni ja loikkaamaan kyytiin. Olin varma, etta sydameni lopettaa toimintansa, silla en ole ylakoulun jalkeen pinkonut niin lujaa.
Joulun jalkeen mina ja Ville vaihdoimme Hostal Pachamamaan, silla halusimme saada keittion kayttoomme. Tytot seurasivat parin paivan paasta perasta, ja uudenvuodenaattona paasimme vihdoin grillaamaan!
Illalla havitimme toisimme, Ville vietti iltansa ranskalais-brittilaisessa seurassa ja mina australialais-saksalaisessa. Ilta oli kuitenkin onnistunut, edes yo huoneen ulkopuolella sijaitsevalla sohvalla ei haitannut. Ei, emme ole riidoissa, Villella oli avain, mutta puhelimien puutteen takia emme saaneet toisiimme yhtytta.
