Joutilaisuus

Taasko se tapahtui? Vastahan se alkoi uudelleen ja nyt jo jäi taakse.

Työt päättyivät haikeissa tunnelmissa, olihan meillä mahtava porukka ja yhteishajoillessa hauskaa! Vaikka vuosien varrella on tullut lähdettyä ja palattua ja tunneskaalat ovat heittäneet asteikkoa edestakaisin, en voisi kuvitella hauskempaa työporukkaa ja rennompaa menoa. 

Onneksi mikään ei ole lopullista, ja matkan saa antaa jatkua.

Vaikka joskus menisi metsään.

      Tai Turun uudelle TVO:lle kuuntelemaan Joose Keskitaloa.

Ja sitten toisinaan tie vie pohjoiseen - mutta vain hetkeksi.

 Ennin kissan kanssa kävimme keskusteluja liittyen

hilseilyn vähentämiseen sekä raapimisen 

rajoittamiseen hellyydenosoitustilantessa.

Työtä, työtä, työtä, tehdään/

jotta jotta leipää syödään

Pieni raputyttö Vilma

Eino kai kainosteli kameraa

Fanni, ilouutisia!

Talvi muistutti edeltäjäänsä kaiken väliaikaisuudesta; lumi tuli tunnissa ja syys sai väistyä.

Kun maaseudun rauha vaihtui raahelaiseen verkkaisuuteen viikon ollessa puolillaan, kudoimme kunnollisten naisten tapaan sukkaa ihanaisen Marjon kanssa miesten käskiessä rautaa. Ilona yritti epätoivoisena opettaa isoäidinneliöitäkin. Villasukkapari valmistunee joskus. 

   

Pasos

Jes!

Konkreettinen askel kohti lähtöä otettiin, kun talviasukkaat Fanni ja Teemu muuttivat meille perjantaina ja edessä on kuukausi yhteiseloa. 

Toinen konkreettinen askel on edessä lauantaina, kun tyhjennän pukukaappini ja palautan työavaimeni Prisma 2.0 -urani päätteeksi. Viimeinen viikko siis käynnistyi, ja kärsimättömänä odotan päivien etenemistä.

Viikko sitten otin myös konkreettisen askeleen kohti kivetystä. Tulos tässä:

Koska Villeni oli Raahe-Sotkamo -retkellä juuri viime viikon, hajoilimme haljenneen hampaani kanssa kotona kahdestaan. Nyt kolontäytteenä on väliaikainen lääkepaikka, ja viikon päästä saan uuden uljaan muovihampaan.

Fall fell upon us

Nyt taittui kesän selkä. Enää ei voi mitään. Syys on saapunut. Ja heti kun pääsen yli tästä vuodenaikojen vaihtelu -asiasta, alan nauttia kaulahuivi- ja pipokelien saapumisesta. Ehkä loskaa ei tarvitse nähdä tänä vuonna? Ehkä.Toivottavasti ei.

Ollaan viime päivinä katseltu lentoja Peruun ja Ecuadoriin ja tavoitteena ois saada meno-paluu alle tonniin, jos toki tuosta saattaa joutua tinkimään vielä. Sesonki on alkamassa eivätkä ne hinnat sieltä ainakaan alemmas ole tulossa, joten nyt pitäisi vain päättää päivämäärät. Ja kun ne on päätetty, on aika ilmoittaa töihin, että nos vemos mas tarde, ehkä.

Fiilikset vaihtelevat malttamattomuudesta pakokauhuun, kun aikaa lähtöön on vain enää joitain viikkoja. Törmäsin viime viikolla erääseen suomalaistuneeseen ecuadorilaiseen tuttuuni kaupassa ja kävi ilmi, että hän suunnittelee visiittiä kotiseuduilleen tammikuuksi. I hope it's a date! Vaihdettiin sähköpostiosoitteita ja nähtäväksi jää, osuuko aikataulut yksiin.

Viimeiset viikot on pyritty tekemään työtä ja säästämään rahaa, unohtamatta kuitenkaan pieniä (ilmaisia) iloja, joita myös sopii puolustaa tilaisuuden tullen.
Elokuun loppupuolella kävimme pyörähtämässä Taiteiden yö -tapahtuman kanssa samoihin aikoihin ajoitetussa Taideslummi-mielenilmauksessa. Slummi on siis laillinen ja luvan saanut monipäiväinen mielenilmaus, jossa otetaan kantaa julkisten tilojen käyttövapauksiin ja vapaan kulttuurinedistämisen monipuolisuuteen. Viime vuonna lähes kolmiviikkoinen mielenilmaus hajoitettiin poliisin toimesta laittomasti, tänä vuonna mielenosoittajat viihtyivät Porthaninpuistosta Brahenpuistoon muuttaneessa slummissa viikon verran.

Jari ja Ville

Sauna

Taideslummia

Macchia Nera

 Toissaviikonloppuna oltiin mäkiautoilemassa työporukan kanssa. Oli aika siistiä ja oma sijoitukseni oli ylväs 12/16!

Top three ja Laitilan Skumppa -suihkutukset

Karjakyyditys järvelle

Ja maanantaina olin ystäväni koiraa kaitsemassa. Maua on ihana mimmi!