Joutilaisuus

Taasko se tapahtui? Vastahan se alkoi uudelleen ja nyt jo jäi taakse.

Työt päättyivät haikeissa tunnelmissa, olihan meillä mahtava porukka ja yhteishajoillessa hauskaa! Vaikka vuosien varrella on tullut lähdettyä ja palattua ja tunneskaalat ovat heittäneet asteikkoa edestakaisin, en voisi kuvitella hauskempaa työporukkaa ja rennompaa menoa. 

Onneksi mikään ei ole lopullista, ja matkan saa antaa jatkua.

Vaikka joskus menisi metsään.

      Tai Turun uudelle TVO:lle kuuntelemaan Joose Keskitaloa.

Ja sitten toisinaan tie vie pohjoiseen - mutta vain hetkeksi.

 Ennin kissan kanssa kävimme keskusteluja liittyen

hilseilyn vähentämiseen sekä raapimisen 

rajoittamiseen hellyydenosoitustilantessa.

Työtä, työtä, työtä, tehdään/

jotta jotta leipää syödään

Pieni raputyttö Vilma

Eino kai kainosteli kameraa

Fanni, ilouutisia!

Talvi muistutti edeltäjäänsä kaiken väliaikaisuudesta; lumi tuli tunnissa ja syys sai väistyä.

Kun maaseudun rauha vaihtui raahelaiseen verkkaisuuteen viikon ollessa puolillaan, kudoimme kunnollisten naisten tapaan sukkaa ihanaisen Marjon kanssa miesten käskiessä rautaa. Ilona yritti epätoivoisena opettaa isoäidinneliöitäkin. Villasukkapari valmistunee joskus. 

   

Pasos

Jes!

Konkreettinen askel kohti lähtöä otettiin, kun talviasukkaat Fanni ja Teemu muuttivat meille perjantaina ja edessä on kuukausi yhteiseloa. 

Toinen konkreettinen askel on edessä lauantaina, kun tyhjennän pukukaappini ja palautan työavaimeni Prisma 2.0 -urani päätteeksi. Viimeinen viikko siis käynnistyi, ja kärsimättömänä odotan päivien etenemistä.

Viikko sitten otin myös konkreettisen askeleen kohti kivetystä. Tulos tässä:

Koska Villeni oli Raahe-Sotkamo -retkellä juuri viime viikon, hajoilimme haljenneen hampaani kanssa kotona kahdestaan. Nyt kolontäytteenä on väliaikainen lääkepaikka, ja viikon päästä saan uuden uljaan muovihampaan.